Minä ja harrastukset
Vapaa-ajallani harrastelen lukemista, roolipelejä, ruoanlaittoa ja järjestötoimintaa, kesäisin tilaisuuden tullen myös purjehdusta. Useimmiten erikseen, joskus myös yhdessä.
Lukeminen
Rakastan kirjoja aivan valtavasti. Vahempieni koti oli täynnä niitä ja olen kasvanut kirjojen keskellä. Pelottavan suuten osan lapsuudestani vietin Nummen sivukirjaston hyllyjen välissä. Oli sitten kysymys romaaneista, novelleista, runoista, näytelmistä tai sarjakuvista, kirjallisuus on ihan olennainen osa minua.
Luen aina kun voin, vaikka nykyään ehdin tehdä sitä tylsän vähän.
Vuosien varrella ison vaikutuksen minuun ovat tehneet mm. J.R.R. Tolkien, Mika Waltarin tuotanto, etenkin Johannes Angelos, Frank Herbertin Dyyni, Edith Södergranin ja Aaro Hellaakosken runot sekä Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuvat. Kunderan Olemisen sietämätön keveys kolahti keväällä 2003 sen ensi kerran lukiessani – lujempaa kuin juuri mikään sitten Tarun sormusten herrasta kymmenvuotiaana.
Erityisesti seuraan fantasiaa ja scifiä. Lyriikan puolella pidän sotien välisen ajan suomalaisista ja 1800-luvun brittirunoilijoista. Sekä kotimainen että ulkomainen uudehko sarjakuva on aika hyvin edustettuna hyllyissäni. Ollin pakinat, Markus Kajon absurditeetit, Bill Wattersonin Lassi ja Leevi ja Gary Larsonin The Far Side saavat hyvälle tuulelle koska tahansa.
Kun mukaan lasketaan vielä Neil Gaiman, Umberto Eco, Robert Holdstock, Astrid Lindgren ja A.A. Milne, sekä Mike Careyn Lucifer-sarjakuva ja Pauli Kallion viehättävän arkinen, todellisuudenmakuinen Kramppeja ja nyrjähdyksiä, on saatu napattua aika hyvä otos lukuharrastukseni suunnista.
Roolipelit
Roolipelit ovat kirjojen ohella rakkain kaikista harrastuksistani. Nämä kaksi liippaavat läheltä toisiaan: molemmissa on kysymys perimmiltään tarinoista – tarinoiden kertomisesta, mielikuvituksen vapaudesta.
Se, minkä välikappaleen kautta tarina kerrotaan – tekstin (kirja), kuvan ja tekstin (sarjakuva), puheen ja liikkeen (teatteri, elokuva), tai improvisoidun suullisen kerronnan (roolipeli) – on loppujen lopuksi aika toissijaista. Tärkeintä on se, että kerrotaan hyvä, koskettava, liikuttava, kiinnostava tarina.
Neil Gaimania lainaten: "I've always wanted to tell stories." Siis en vain lukea, kuulla, katsoa toisten tekemiä tarinoita, vaan kertoa itse. No, teatteriharrastukseen ei ole ollut aikaa, ja Suuri Esikoisromaanini ei varmaan koskaan valmistu, mutta roolipelit ovat osoittautuneet ihanteelliseksi välikappaleeksi tähän.
Tällä hetkellä vedän pelinjohtajana keskiaikaiseen Kastiliaan, Espanjaan, sijoittuvaa Ars Magica -kampanjaa (kampanja = roolipelin tarinakokonaisuus) ja pelaan ystäväni Riissasen eeppisessä scifi-tarinassa.
Ruoanlaitto
Ruoanlaitto on ainoa asia, jota olen hyvä tekemään käsilläni. Nautin siitä sitäkin enemmän. On uskomattoman kivaa tehdä välillä jotain, mistä saa välitöntä, konkreettista, käsinkosketeltavaa tulosta.
(Olen myös varsin hyvä venekokki. Purjeveneen ahtaissa olosuhteissa kokkaaminen on aivan oma taidonlajinsa.)
Pidän erityisesti italialaistyyppisestä, välimerellisestä keittiöstä. Sellaiset aineet kuin oliiviöljy, yrtit, valkosipuli ja tomaatti ovat avain taivaallisiin yhdistelmiin. Kun tähän lisätään juustot ja pasta, niin ollaan aika jyvällä.
Minua viehättää se, miten yksinkertaisista perusaineksista yhdistelemällä saadaan selkeitä mutta elegantteja makuja. Ranskalaisen keittiön konstikkuus on minusta paljolti itsetarkoituksellista, itse pidän enemmän italialaisen tyylikkäästä yksinkertaisuudesta.
Ja keittiössä oppii uutta, loputtomasti.
Järjestöjä ja muuta
Kun katson viime vuosien kalentereitani, niin näyttää siltä, etten ole muuta tehnytkään kuin harrastanut mitä monilukuisimpia järjestöjä. Voit lukea täältä, mitä kaikkea olen eri yhdistyksissä ehtinyt tähän asti puuhailla. Jos ei muuten, niin varoittavaksi esimerkiksi kroonisesta järjestöriippuvuudesta. ;-)
Järjestötoiminnan vastapainoksi yritän harrastaa erilaisia ulkoilun ja liikunnan muotoja, vaihtelevalla menestyksellä. Lenkkeilyharrastukseni alkaa ja loppuu aika ajoin. Kesäisin purjehdin aina kun mahdollista. Elokuussa 2003 olin ensimmäisen kerran elämässäni Lapissa vaeltamassa, ja ihastuin siihen heti. Miekkailua olen harrastanut hetken lukiossa, enkä ole vielä luopunut toivosta, että löytäisin aikaa aloittaa sen uudestaan.
Musiikki on tullut elämääni aika myöhään. Levyhylly on ehtinyt silti karttua vuosien varrella. Useimmiten huomaan, että minulla soi taustamusiikkina Groove FM, 70-luvun poliittiset vasemmistolaulut, Ultra Bra, Lauluyhtye Rajaton, R.E.M., CMX, Bo Kaspers Orkester, Gjallarhorn, Manhattan Transfer tai jotain mukavaa jazzahtavaa.