Minä ja järjestöt
Olen krooninen järjestöaktiivi ja -addikti. Joskus tuntuu pelottavan todelta ystäväni Ollin heitto, että "elämähän on vain osa yhdistystoimintaa".
Ehdin opiskeluaikanani tehdä lähes kaikkea mahdollista ja mahdotonta erilaisissa opiskelijajärjestöissä. Minulle läheisimpiä ovat olleet:
- Turun yliopiston kulttuuri-, Suomen ja yleisen historian opiskelijoiden ainejärjestö Kritiikki ry, valtakunnallinen Historian Opiskelijain Liitto (HOL) sekä kansainvälinen International Students of History Association (ISHA) ja sen Turun jaosto ISHA-Turku. Historianopiskelijoiden yhdistyksissä opin, mitä tarkoittaa toimia yhdessä toisten kanssa, olla sosiaalinen, kantaa vastuuta, toteuttaa projekteja, uskoa palavasti asiaansa, väitellä aamuyön pikkutunneille, visioida suuria ja pieniä – elää niin kuin nuoren ihmisen pitää.
- Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY). Opiskelijapolitiikka avasi silmäni ja kouli yhteiskunnalliseen toimintaan; mikä vielä tärkeämpää, se tutustutti minut valtavaan määrään upeita ihmisiä; opiskelijaliikkeen myllyn läpi kulkeminen yhdessä takoi todella läheisiä ystävyyssuhteita
- Turun opiskelevat vihreät (TOVI). Viimeinen opiskelijayhdistykseni ja ensimmäinen vihreä yhdistykseni.
Tähän luetteloon mahtuukin enin osa järjestöhistoriaani. Alkutaipaleesta – vertaansa vailla olevasta opiskelijayhdistyksestä nimeltä Kritiikki ry – olen kirjoittanut hieman lisääkin toisaalla.
Tällä hetkellä kuulun mm. Turun Seudun Vihreisiin, sekä opiskelijamaailmassa yhä edelleen Turun opiskeleviin vihreisiin ja historianopiskelijana Kritiikki ry:hyn.
Amnesty Internationalin tekemää mittaamattoman arvokasta ihmisoikeustyötä tuen jäsenmaksullani. Suosittelen kaikille! Amnestyn jäseneksi voit liittyä täältä.
Laskin taannoin, että olen vuodesta 1997 alkaen ehtinyt olla tavalla tai toisella mukana ainakin kolmessatoista eri järjestössä. Luottamustehtäviä olen hoitanut niin monessa että hirvittää – laskutavasta riippuen kuudessa, kymmenessä tai useammassakin.
Vuosien 1998–2003 aikana olin joka vuosi vähintään yhden järjestön puheenjohtaja, pahimmassa kohtaa kolmen yhtaikaa. Se on onneksi takana!
Ei silti, eihän näitä asioita tekisi muuta kuin rakkaudesta. Harva asia on antanut minulle niin paljon kuin eri yhdistykset, joissa olen ollut. Tai oikeastaan on väärin puhua ’yhdistyksistä’ abstrakteina juttuina. Viime kädessä asiat ovat lopultakin toissijaisia. Ihmiset merkitsevät – toiset ihmiset, toisten ihmisten kanssa toimiminen.
En olisi ikinä tavannut niin valtavasti niin loistavia, fantastisia, mieleenpainuvia ihmisiä, kuin olen näinä vuosina tavannut, ellen olisi lähtenyt mukaan niin moniin järjestöihin – ainejärjestöön, ylioppilaskuntamaailmaan, vihreään liikkeeseen.
Olen myös kokenut saavani tehdä juuri niitä asioita, jotka minua ovat eniten kiinnostaneet – asioita, jotka olen voinut kokea tärkeiksi, hyviksi, useimmiten myös hauskoiksi ja palkitseviksi. En vaihtaisi hetkeäkään pois.
Lähes kaiken, mitä minulle on tänä aikana ehtinyt kertyä sanottavaa järjestötoiminnasta, olen kirjoittanut ystäväni Olli Raimon kanssa kirjaamme Yhdistystoimijan opas (220 sivua, Turun yliopiston ylioppilaskunta 2003).