Roolipeli: mikä se on?
[Huom! Kaikki tässä sanottu koskee nk. perinteistä "pöytäroolipeliä". LARP (live action role-playing) eli liveroolipelaaminen on aivan oma roolipelin muotonsa. Live-pelit ovat tulleet viimeisen kymmenen vuoden aikana suurelle yleisölle tutuiksi, mutta en puutu tässä niiden ominaisiin piirteisiin.]
Roolipeli on improvisoidun teatterin ja suullisen tarinankerronnan yhdistelmä. Se koostuu puheesta, keskustelun kautta etenevästä tarinasta. Sen pääosassa ovat pelaajien näyttelemät päähenkilöt ja pelinjohtajan varassa toimiva maailma ympäristöineen ja kaikkine sivuhenkilöineen.
"Näytellä" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että pelaaja näyttelee – siis puhuu hahmonsa suulla – hahmonsa repliikit ja suullisesti kuvailee hahmonsa fyysiset toimet. Pelinjohtajan vastuulla puolestaan on näytellä vastaavasti kaikki tarinan muut henkilöt, joiden kanssa pelaajien hahmot joutuvat tekemisiin, sekä kertoa, miten maailma vastaa pelaajahahmojen tekemisiin. Se tarkoittaa, että pelinjohtaja kuvailee ympäristön, josta hahmot löytävät itsensä, ja kertoo, millaisia vaikutuksia pelaajahahmojen toimilla on ympäröivään maailmaan, miten heidän toimensa onnistuvat – saako hahmon soittama pianokonsertto yleisön suosion, onnistuuko jyrkälle kallionkielekkeellä kiipeäminen, löytyykö kirjastosta hahmon etsimä harvinainen käsikirjoitus.
Suurin osa peliä on keskustelua pelinjohtajan ja yhden tai useamman pelaajan välillä, jossa pelaajat kuvaavat hahmojensa aikomuksia ja toimia ja pelinjohtaja kertoo, miten nämä toteutuvat. Kaikki tämä tapahtuu pelinjohtajan suunnittelmaa taustatarinaa vasten, yhdessä kerrottavan tarinan puitteissa.
Roolipeli on siis ikään kuin ennalta käsikirjoittamaton näytelmä. Pelinjojohtaja on laatinut juonelle väljät puitteet, harkinnut tarinan peruspalikat, keskeiset henkilöt, tapahtumapaikat ja teemat, suunnat, joihin juoni voisi mennä. Tarinan todellinen kulku kuitenkin määräytyy vasta itse pelitapahtumassa – juonessa, joka saattaa jatkua peli-ilta illan jälkeen kuukaudesta toiseen, kenties vuosikaupalla.
Hyvän pelinjohtajan tunnusmerkki onkin, että pelaajien valinnoilla on aitoa merkitystä. Juoni ei ole siten ennalta määrätty, että pelaajat väkisin ohjataan pelinjohtajan etukäteen suunnittelemaan kaavaan. Hyvän pelinjohtajan rakentama tarina on tarpeeksi avoin, jotta pelaajien odottamattomat valinnat voivat muuttaa juonen suuntaa merkittävästi.
Siksi roolipeli on improvisoitua teatteria ja yllätyksiä täynnä myös pelinjohtajalle, jolla periaatteessa – absoluuttisena käsikirjoittaja-auktoriteettina – on kaikki valta tapahtumien suhteen. Vapaasti liikkuva tarina, jossa pelaajilla on vapaa tahto hahmojensa valintojen suhteen, tarkoittaa, että pelinjohtaja ei koskaan voi suunnitella kaikkea valmiiksi.
Tämä on mielestäni yksi roolipelaamisen hienoimpia puolia: tarina on aina enemmän kuin yhden ihmisen tuotos. Se on koko peliporukan mielikuvituksen ja tarinankerronnallisen osallistumisen summa. Pelaajien toimet yllättävät aina kokeneimmankin pelinjohtajan – toisten ihmisten mielikuvitus tuottaa ratkaisuja, joita itse ei olisi mitenkään pystynyt kuvittelemaan.
Itselleni on useasti pelinjohtajana käynyt niin, että pelaajien ratkaisut ovat pakottaneet itseni muokkaamaan uusiksi kaiken, mitä olin suunnitellut. Tarina on lähtenyt aivan tosenlaiseen suuntaan kuin ennakoin – niin toisenlaiseen, että olen joutunut lennosta tarkistamaan koko juonen perusteita. Ne ovat olleet erityisen hienoja hetkiä, roolipeliä parhaimmillaan.