VAPPUPUHE 2002
Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Lasse Miettisen vappupuhe Taidemuseonmäellä 30.4.2002 klo 17.55
JUHLAVÄKI – YLIOPPILAAT – AKATEEMISET KANSALAISET!
Kaksi viikkoa sitten ylioppilaskunnat kautta maan muistuttivat niitä, jotka valtaa toistaiseksi käyttävät, opiskelijan elinolosuhteista. Tänään turkulaiset opiskelijat ovat lähestyneet pääministeriä samasta aiheesta.
Opintotuella ei elä. Sen myöntää jokainen.
Meille tarjotaan vaihtoehdoiksi töitä tai velkaa. Yhtälö on mielenkiintoinen.
Jos yhteiskuntamme katsoisi, että yhdenkin muun väestöryhmän tulee tehdä kahta työtä yhtaikaa – opiskelua ja palkkatyötä – tai ottaa velkaa syödäkseen, tyytyisimme osaamme.
Jos yhteiskuntamme katsoisi, että opiskelijan on luontevaa tehdä palkkatyötä ja opiskella siinä sivussa, niin kauan kuin siihen itse kullakin menee, tyytyisimme ehkä osaamme.
Mutta ON kestämätön yhtälö, että opiskelijalta odotetaan samanaikaisesti kokopäiväistä opiskelua JA palkkatyötä – tai perustoimeentulonsa hankkimista lainarahalla.
Meille on sanottu, että meidän pitää valmistua nopeammin. Vuorokaudessa on kuitenkin vain rajallinen määrä tunteja. Samoja tunteja ei voi istua laboratoriossa, seminaarissa ja kaupan kassalla. Jokaisen pitäisi ymmärtää tämä. Opiskelija ei ole myöskään ihmeolento, joka puurtaa päällään seisten ja elää viidelläsadalla markalla kuukaudessa. Jos meidät halutaan pois ansiotyöstä, on rahan ruokaan tultava jostain muualta. Se maksaa yhteiskunnalle.
On tullut aika sanoa takaisin niille, jotka valtaa toistaiseksi käyttävät: päättäkää jo! Kumman haluatte? Täysipäiväiset opiskelijat ja täysipäiväisen opiskelun kustannukset vai työssäkäyvät opiskelijat ja nykyisen opintorahan – ja siitä seuraavan opintojen keston? Molempia ei voi saada. Jos meidät jätetään oman onnemme nojaan perustoimeentulon hankkimisessa, seuraa siitä että opiskelu kestää juuri niin kauan kuin oma elämäntilanne edellyttää. Piste.
On vain rajallinen määrä asioita, mitä meistä voidaan puristaa ulos. Meidän selkänahkamme on nyljetty ja myyty jo ennen sisäänkirjautumista yliopistoon.
Maassamme vallitsee yleinen hymistely, kestämättömien väitteiden kritiikittömän hyväksymisen kimara. ”Pitkät valmistumisajat ovat ongelma koska – pitkät valmistumisajat ovat ongelma!” Miksi? Väite on älyllisesti ala-arvoinen ja sisällöllisesti puhdasta roskaa. Kuitenkin se on maan yleisimmin jaettu koulutuspoliittinen tavoite.
Mutta mikä järki on siinä, että opiskelija halutaan valmistumaan nopeammin työmarkkinoille, kun pääasiallinen syy opintojen venymiseen on se, että opiskelija on jo työmarkkinoilla? Tähän ei ole keneltäkään vastausta saatu, koskaan.
Kuka nousee ylös ja sanoo: ei näin? Kuka nousee ylös ja sanoo, että markkinauskonnon mantra ”enemmän – nopeammin – halvemmalla” on ylipäänsä tieteelliseen koulutukseen kerta kaikkiaan kelvoton? Että edes opiskelijaa ei voi tehostaa loputtomiin? Että ajattelemaan oppiminen yksinkertaisesti vaatii aikaa?
Ei kukaan, ellemme me itse.
Ylioppilaat! Katsokaa ympärillenne. Meitä on täällä tuhansia. Me olemme joukkoliike, jos vain haluamme olla. Me voimme tehdä asioille jotakin, jos niin haluamme. Mutta halun siihen on lähdettävä meistä.
Tämä on haaste teille – meille kaikille. Meidän on opittava taas vaatimaan. Siis vaatikaa. Ylioppilaskunnaltanne, kansanedustajaltanne, medialtanne.
Sitä ennen kuitenkin juhlimme vappua – sitä päivää vuodessa, joka on tehostamisen ja tulosvastuun kierteestä vapaaksi julistettu. Siis YLIOPPILAAT – LAKKI PÄÄHÄN!