Minä ja kulttuurihistoria
Tutkin gradussani tieteen – tai oikeastaan tiedon – kulttuurihistoriaa uuden ajan alun Englannissa. Kohdehenkilöni on John Dee (1523–1609), Elisabet I:n aikakauden astrologi, matemaatikko, maantieteilijä ja maagikko.
Tarkastelen tiedettä sosiaalisena konstruktiona – uskomus- tai merkitysjärjestelmänä, jota tuotetaan tiettyjen kulttuuristen ehtojen puitteissa. Minua ei niinkään kiinnosta, kuinka hyvin tai huonosti 1500-luvun 'tiede' (jolla tarkoitan sitä tiedon järjestelmää, jota aikakauden oppineet tuottivat) vastaa meidän aikamme käsitystä "oikeasta" tieteestä. Minua kiinnostaa se, minkä 1500-luvun ihmiset kokivat oikeaksi, mielekkääksi, merkitykselliseksi – se, mikä oli 1500-luvun oppineen näkökulma ja pointti siinä, mitä hän teki.
Kulttuurihistorian määrittelyssä Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa on lähdetty siitä, että kulttuurihistoria on kokonaisvaltaista. Tulkitsen tämän tarkoittavan tieteenhistoriassa sitä, että emme voi irroittaa 'tiedettä' kontekstistaan, siitä kulttuurisesta yhteydestä, inhimillisen toiminnan kehyksestä, jossa se tapahtuu. 'Tiede' ei koskaan ole vain abstraktien teorioiden vuorovaikutusta. Se on myös todellisten ihmisten toimintaa elävässä elämässä, aidossa, konkreettisessa historiallisessa tilanteessa.
Ennen kaikkea: 'tiede' ei ole omalakinen, autonominen, kaikesta muusta irrallinen saarekkeensa, jossa vain puhtaat ajatukset kohtaavat toisensa, abstrakti ismi muuttuu toiseksi ismiksi, teoria uudeksi teoriaksi.
Tutkin siis oikeastaan tieteen poliittisia, kulttuurisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia – sitä, miten tiede tapahtuu todellisten ihmisten konkreettisena toimintana siinä poliittisessa, kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa, jossa he elävät. Voi sanoa, että tutkin tieteen tekemisen historiaa.
Varinaisessa tutkimuksessani vältän tässä viljelemääni sanaa 'tiede'. Syy tähän on yksinkertainen: 'tiede' on hyvin aikaansa sidottu käsite. Missään nimessä se ei tarkoittanut 1500-luvulla sitä, mitä se tarkoittaa meille. Sen käyttö vie liian herkästi sekä lukijaa että tutkijaa harhaan.
Tarkastelenkin 1500-luvun oppineen toimintaa perustavamman käsitteen – tiedon ja sen tuottamisen – kautta. Mitä on se tieto, jota oppinut tuottaa? Millä välineillä, millaisissa tiloissa, millaisin keinoin sitä tuotetaan? Kenen kanssa, kenen tuella, kenen käyttöön, mitä poliittisia, käytännöllisiä, teoreettisia tarkoitusperiä varten?
Lähestymistapani on mikrohistoriallinen. Keskityn työssäni tarkasti rajattuun aiheeseen – tässä tapauksessa yksittäiseen henkiöön, John Deehen –, jonka kautta lähestyn sinänsä tavattoman laajaa aihepiiriä.
Mikrohistoriallisessa tutkimuksessa piilee lisäksi se viehätys, että siinä tutkijalla on tilaisuus porautua suurten yleistysten läpi, tunkeutua sille historian konkreettisimmalle tasolle, jossa yksittäinen toimija kohtaan kulttuurinsa ja maailmansa. Se ei anna vielä mahdollisuuksia ehkä uusiin suuriin yleistyksiin, mutta sen sijaan verrattoman tärkeitä välähdyksiä siitä, millaista todellisuutta historiatieteessä omaksuttujen yleistysten takana piilee.
- tutustu graduni dispositioon